Ihmiskunnan historian aamunkoitosta lähtien ihminen liikkui kymmeniä tuhansia vuosia hänelle luontaisella nopeudella (n. 6-8 m/s), jossa nopeudessa ihmisen tiedonkeruujärjestelmä ja törmäyksensietokyky riittivät hyvin. Mutta sitten ihminen ”räjäytti pankin”. Hän keksi pyörän ja laakerin. Toisen kerran ihminen ”räjäytti pankin”, kun hän keksi mäntämoottorin. Nämä keksinnöt ylittivät hänen luontaisen nopeutensa, jolloin biologiset puutteet jotka eivät ole poistettavissa, alkoivat aiheuttaa onnettomuuksia.
Kun autolla ajo aloitettiin, hyvin pian huomattiin, että olisi hyvä olla olemassa säännöt onnettomuuksien välttämiseksi. Niinpä Oulun läänin kuvernööri v. 1912 antoi kiertokirjeellä kaikille kruununvoudeille ja nimismiehille seuraavat säännöt:
§ 1
Automobiileja ei saa panna käytäntöön, ennenkuin haltija on vuosittain asianomaiselle kruununvuodille jättänyt todistukset ei ainoastaan siitä, että asiatunteva henkilö on automobiileja tarkastanut ja havainnut ne tarkoitustaan vastaaviksi vaan myöskin siitä, että hakijat joiden täytyy olla vähintään 21 vuotta täyttäneitä, raittiitaja ja luotettavia, ovat täysin perehtyneet automobiilien hoitamiseen.
§ 2
Kulkunopeus päivällä suoralla jolla ei ole ketään hevosella kulkijaa, saa olla korkeintaan viisitoista (15) kilometriä tunnissa. Silloilla, tienkäänteissä ja risteyksissä sitävastoin on vauhti hiljennettävä korkeintaan kahdeksaan (8) kilometriin tunnissa sekä hevosta kohdattaessa vähennettävä korkeintaan viideksi (5) kilometriksi tunnissa. Pimeän tultua ja sumun vallitessa saa vauhti olla korkeintaan puolet edellämainitusta.
§ 3
Jos hevonen kohtaa automobiilin ja käyttäytyy levottomasti, on kuljettajan heti pysäytettävä automobiili ja odotettava, kunnes hevosmies on ehtinyt kuljettaa hevosen sivuitse. Jos sitävastoin on ajettava pillastuneen hevosen ohi takaapäin, on automobiili myös seisautettava kunnes hevosen ajaja on ehtinyt ajaa sen sivutielle. Kummassakin tapauksessa on automobiilin kuljettaja velvollinen tarvittaessa auttamaan hevosmiestä.
§ 4
Jalankulkijaa on hyvissä ajoin varoitettava torvisignaalilla. Sitä vastoin sellaista signaalia ei saa käyttää varoituksena hevosella ajajaan, jolle on huudettava ja vauhti on hiljennettävä kuten edellä on sanottu. Silloilla ja äkkijyrkänteessä tulee mahdollisuuksien mukaan välttää hevosen sivuuttamista.
§ 5
Jokaiseen vaunuun on etu- ja takapuolelle pantava näkyvät, 20 senttimetrin korkuiset (esim. punaiset numerot valkealle pohjalle). Öiseen aikaan iltahämärästä päivän tuloon saakka on käytettävä automobiilin etupuolella kaksi valkeavaloista ja valovoimaista lyhtyä, jotka valaisevat tien vähintään 15 metriä eteenpäin sekä automobiilin takapuolella lyhtyä, joka selvästi valaisee automobiilin numeron. Automobiilit eivät saa olla maalattuja räikeillä väreillä.
§ 6
Jokaisella automobiilin kuljettajalla tulee olla mukanaan päiväkirja, joka on varustettu automobiilin numerolla. Päiväkirjassa tulee olla kaksi osastoa. Ensimmäiseen merkitään kutakin matkaa varten kuljettajan nimi sekä lähtöaika pääteasemasta (esim. kirkonkylästä). Toiseen osastoon merkitään matkustajien nimet, ammatit ja asuinpaikat kuin myös ne paikat, joiden välillä he kulkevat automobiililla, sekä päivä ja tunti, jolloin he ovat siihen astuneet.
§ 7
Näitten järjestyssääntöjen rikkomisesta sakotettakoon syyllistä korkeintaan neljääsataa (400) markkaa ja on automobiilin omistaja ensi tilassa velvollinen vastaamaan kaikesta vahingosta, jota tahallisesti tahi ilman sitä on syntynyt automobiililiikenteensä kautta.
§ 8
Automobiilin omistaja on velvollinen noudattamaan niitäkin lisäyksiä ja muutoksia edelläoleviin sääntöihin, jotka vastedes käytännössä saattavat osoittautua tarpeellisiksi.
§ 9
Lupa ammattimaisen automobiililiikkeen harjoittamiseen kuin myös kuljettajan ja automobiilin hyväksyminen saatetaan peruuttaa, milloin syytä siihen ilmaantuu. Nämä määräykset eivät koske kaupunkien alueita, joissa järjestyssääntöjen määrääminen tässä suhteessa kuuluu maistraateille.
–
Erityisesti kakkosmomentin kohdalla, jossa määrätään maksiminopeudesta, on nopeuden kehitys ollut huikeaa. Vain 57 vuotta tämän pykälän antamisen jälkeen Neil Armstrong miehistöineen lensi kuuhun matkanopeudella 30 000 km/h.
Ykkösmomentissa kuljettajalta edellytettiin raittiutta ja luotettavuutta. Tässä suhteessa kehitys on ottanut takapakkia.
Mainittakoon tässä, että kun aloitin moottorilentämisen vuonna 1987, lentäjältä vaadittiin täysraittiutta lennon aikana. Ilmailulaki määräsi, että jos lentäjällä on veressään alkoholia mitattavissa oleva määrä, hän syyllistyy ilmaliikennejuopumukseen. Tällä hetkellä raja on 0,2 promillea. Sanottakoon tässä myös, että Suomen vakavin matkustajakoneelle tapahtunut lento-onnettomuus jossa kuoli yli 20 ihmistä, lennettiin humalassa. Kyseessä oli Finnairin lentokone. Kapteeni oli vahvassa humalatilassa ja perämieskin tuhdissa hönössä. Tämä tapahtui 60-luvun alussa lähestyttäessä Vaasan lentokenttää.
Tämän päivän liikenne on monimutkaistunut ja liikennetiheys kasvanut. Jokaisen kuljettajan on hyvä tiedostaa omat puutteensa ja pyrkiä kompensoimaan niitä tilanteen vaatimalla huolellisuudella ja varovaisuudella.
Miksi liikennesääntöjen noudattaminen kannattaa? Siksi, että sääntöjen noudattaminen ei ole yleisessä liikenteessä yksityisasia vaan velvollisuus, ja jos vahinko sääntöjen noudattamisesta huolimatta tapahtuu, kuljettajan ”kuorma” onnettomuuden jälkeen on vähemmän raskas.