Kärkikolmion inflaatio ja moottoritiekulttuuri

Mitä tarkoittaa termi kulttuuri? Määritelmiä on useita, mutta eräs niistä kuuluu näin: ”opittujen ja opetettavien taitojen ja kykyjen summa”.

Onko meillä Suomessa moottoritiekulttuuria? Ehkäpä ensin on kysyttävä, onko meillä Suomessa mottoritieverkostoa? Jälkimmäiseen kysymykseen on vastattava ikävä kyllä kieltävästi. Muista EU-maista poiketen meillä ei ole moottoritieverkostoa tässä kohtalaisen pitkässä ja harvaan asutussa maassa. Vain muutamien etelän kaupunkien välille on rakennettu moottoritieyhteys.

Poliitikkomme ja viranomaisemme tekivät 1970-luvulla pahan virhearvion liikennemäärien kehityksestä, kun vuoden 1973 öljykriisi nosti öljyn hintaa voimakkaasti. Oli suunnitelmat moottoritien rakentamiseksi välille Helsinki-Oulu-Rovaniemi. Suunnitelma pistettiin jäihin kun arvioitiin, että liikennemäärät eivät kasva siinä määrin, että moottoritiesuunnitelma kannattaisi toteuttaa. Tämä oli virhearvio.

Tästä rakentamatta jääneestä moottoritiestä on Suomi kärsinyt vuosikymmenet teollisuuden kilpailukyvyssä, liikkuvuudessa ja logistiikassa, puhumattakaan onnettomuuksista, joita on sattunut nelostiellä, joka on valtaväylä Suomessa ja laadultaan monilta osin hieman kärjistäen kylätien tasoa.
Tuhoisin onnettomuus tapahtui Konginkankaalla, kun yhdistelmän luisteleva perävaunu törmäsi bussin keulaan täydestä tienopeudesta.

Nykytodellisuudessa ei Suomessa kyetä rakentamaan moottoriteitä, kun jatkuva tiebudjetin alimitoitus (poislukien metropoli-Suomi) estää nykyisenkin tiestön ylläpidon.
Usein kuulee sanottavan, että moottoritie on turvallinen. Olisi ehkä tarpeen miettiä, mikä tekee moottoritiestä turvallisen; tai mistä tahansa muustakin tiestä, myös suojatiestä. Voimme todeta, että kuljettajat itse ratkaisevat päivittäisen turvallisuustason.
Usein on nähtävissä, että moottoritielle liittyvä liikenne tulee kohtalaisen väkivaltaisesti rampilta, vaikka siellä on väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki. Huono ajokeli yhdistettynä tällaiseen ajokulttuuriin luo huomattavan onnettomuusriskin, kun ajoetäisyyden mitoitus ei toimi. Tämä näkyy toistuvasti Pohjantien rampeilla, jossa ajamme opetusajoa. Eräs ajo-oppilas totesikin, että taitaa Oulusta löytyä Suomen pisin ”kiihdytyskaista”, alkaa Iistä ja päättyy Tupokseen.

Comments are closed.